Via Baltica ennen (1994) ja nyt(2012)

Ensimmäisen kerran pitkin Via Balticaa vuonna 1994 ja viimeisimmän kerran vuonna 2012, mitä oli muuttunut lähes kahdenkymmenen vuoden aikana.

 kartta_1 Kartta oli vanhanvallan ajalta eli Eestit, Latviat ja Valko-Venäjät olivat vielä yhtä suurta ja kaunista.

Moottoripyörällä reissaaminen Euroopassa oli tuttua hommaa ja myös “itä-blokissa”  olin ajellut eli Unkari, Yugoslavia, Tsekit ja puolat oli jo ennestään tuttuja, mutta Via Baltica oli lähes tuntematon.

Kukaan tuttu ei ollut sitä vielä tuolloin ajanut enkä matkalle lähtiessäni tiennyt edes reittiä Liettuasta Puolaan. Karttani oli vanha eikä siinä ollut kuin Grodnon raja-asema sekä Inturistin ns. virallinen ylityspaikka Brestissä, mutta vuonna 1994 eivät kumpikaan enää olleet osa Venäjää.

Kartassani ei ollut yhtäkään ylityspaikkaa Liettuasta Puolaan, tosin ei kartassa vielä edes ollut Liettuaa omana maanaan.
Eli matkaan vaan ennakkohuhujen mukaan huonokuntoisille ja miliisien tarkasti valvomille teille.

Tallinnan kadut olivat vähän kuoppaisia, mutta kun maantielle pääsin niin saatoin vain todeta, että tie oli lähes priimaa. Liikenteen vähyys oli merkillepantavaa ja erityisesti rekkojen puute loi ajamiseen lähes autiomaisen fiiliksen.

kawatienlaidassa kawatienlaidassa2012
Kuten kuvasta näkyy ei Tallinnan ja Pärnun välisellä tiellä ollut ihmeemmin liikennettä keväällä 1994. Olen tuota kuvauspaikkaa yrittänyt paikantaa myöhemmin, mutta maitolaiturin kadottua en sitä vielä ole löytänyt. Kuvassa on vähän samanoloinen paikka vuodelta 2012

Tie oli hyväkuntoista aina Kaunasiin asti. Toki Pärnun ja Rigan ohitustiet olivat huonossa kunnossa, mutta itse Via Baltica oli kunnossa. Kaunasin jälkeen käännyin kohden Alitusta sillä jostain sieltä suunnalta aloittaisin raja-aseman etsimisen ja tuo tie kohden Alitusta oli reissun ainoa huonossa kunnossa oleva maantie.

IMG_2357 haikara
Ennen Rigaa oli iso Rigan ohiajo-opas Pakolliset kattohaikarat

Kamera oli toki reissussa mukana, mutta tuolloin ei kuvien ottaminen ollut ykkösasia ja näin myöhemmin hatarien muistikuvien varassa oleminen tuo mieleen, että olisi kuitenkin kannattanut ottaa niitä kuvia enemmän.

kaunasinmotari samppakaljathotellinpartsilla
Kaunasin motari oli aikas autio ja hyväkuntoinen. Druzkininkain hotellin huone oli puolisiivottu, parvekkeelle oli jäänyt edellisten asukkien tyhjiä kuohujuomasäiliöitä.

Rajanylitykset sujuivat nopeasti toisin kuin ennakkohuhujen mukaan niissä vierähtäisi aikaa jos enemmänkin. Eestistä pääsi Latviaan alle 10 minuutissa samoin kuin Latviasta Liettuaan. Liettuasta Puolaan kesti lähemmäs tunnin, mutta siitäkin ajasta 30 minuuttia meni jutusteluun paikallisten motoristien kanssa ja 15min siihen kun käveli raja-aseman päästä toiseen noutamaan kuponkeja joihin eri virkailijoiden leimat kerättäisiin. Varsinaiseen rajanylitykseen meni aikaan vain se alle 15min.

Bensan hinta Eestissä bensa maksoi noin 3,6eek litra, Latviassa reilu 0,22latia litralta ja Liettuassa litusta 1,3 lituun litralta. Mitä nämä olivat sitten markoissa ei ole nyt tässä mitään havaintoa kuin, että poltsikka oli selkeästi halvempaa kuin Suomessa, mutta ruokaan verrattuna kallista. Esim. hotellissa Latviassa keitto maksoi alle 0,1 latia ja liharuoka 0,2 latia.

Druskininkain hotelliyöpymisen tarkkaa hintaa en muista, mutta suomenmarkoissa se oli noin 20mk, syksyllä hotelli Liettuassa maksoi 60 litua ja Latviassa Via Motelis oli 10latia.

1.yöpyminen: Ilta oli alkanut jo pimetä kun saavuin Druzkininkaihin, jossa yövyin. Päivän aikana poliisit pysäyttivät kertaalleen tarkastaakseen paperit, joten ennakkotiedot runsaasti tiellä parveilevista poliiseista eivät tällä kertaa osoittautuneet tosiksi, mutta Druzkininkain illassa pysähdyin risteyksessä päivystävien poliisien luokse kysymään paikkakunnan hotellitarjonnasta sillä opastukset eli hotellien mainostus ei vielä tuolloin tuntunut olevat hotellien asialistalla siellä kärkipäässä.

Poliisit soittivat jonnekkin ja hetken päästä paikalle saapui vapaavuorossa ollut paikallinen poliisi Jawalla ja kehoitti minua seuraamaan häntä hotelliin. Tosin lähdimme ihan eri suuntaan kuin missä hotelli oli, mutta tämäkin selvisi sitten seuraavana päivänä kun päivänvalossa pääsi näkemään paremmin katujen kunnon. Syynä kiertotiehen oli moottoripyörällä ajaminen kielletty kyltti suoraan hotellille menevällä kadulla. Ajokieltokin oli perusteltu sillä keskellä katua oli miehen mentävä kuoppa eli ei ne kaikki tiet ja kadut siellä vielä tuolloin ihan huippukunnossa olleet.

monttuasfaltissa mpajokielletty
Druzkininkaissa kuoppia MP-ajokieltotiellä Suorin tie hotellille olisi ollut risteyksestä oikealle, mutta kuten kuvasta ehkä saattaa havaita oli moottoripyörällä ajo kielletty.

Raja-aseman etsintää…….Aikainen herätys ja suunta kohti Valko-Venäjää sillä se tie ja raja-asema löytyi kartasta, tosin oli tiedossa, että kyseiseen maahan tarvitaan viisumi. Ainakin siis virallisesti, mutta kuten olen monesti todennut se virallisissa ohjeissa mainittu ”direktiivi” ei aina kohtaa vastaavuutta todellisesa elämässä, siispä rajalle kokeilemaan länsivaluutan vaihdettavuutta viisumiin.

Raja-asema löytyi, mutta kyseinen koppi avautuisi vasta klo 10:00 ja olin paikalla jo vähän 08:00 jälkeen eli en jaksanut odotella ja suuntasin rajaa pitkin pohjoiseen, sieltä se ylityspaikka Puolaan sitten löytyisi.

2.Raja-asema. Kauaa ei tarvinnut ajella kun rajanylityspaikka löytyikin, mutta ennen kuin olin päässyt edes vartiokopin pihalle sieltä pomppasi ukko ulos käsi ojossa, että ei tänne. Yhteistä kieltä emme löytäneet, mutta selväksi kävi ettei tästä ole yli meneminen, tie puolan puolelle kyllä näyttikin kovin pieneltä nnin ettei siitä rekan ainakaan kulkisi. Syy miksei siitä päässyt yli jäi epäselväksi, mutta oletan, että kyseessä oli paikallisten asukkaiden ylityspaikka sillä sodat olivat piirrelleet rajoja uusiksi niin, että sukuja oli jäänyt rajan molemmille puolille ja näitä varten oli tämä pienen pieni raja-asema olemassa.

3.Raja-asema. Eli pohjoista kohden ja nyt sai ajella muutaman kilometrin pidempään kunnes taas löytyi tulli Puolaan. Tälläkään kertaan en päässyt tullikopille asti kun ”ei tänne käsi” ilmestyi taas eteeni. Nyt asialla oli suomalainen rekkakuski, joka viittoili pysähtymään ja kyselemään, että mitäs sä täällä oikein suhaat. Sanoin olevani Puolaan menossa johon kuski sanoi, että olen väärällä ylityspaikalla ja että tämä Kalvarijan asema on pelkästään rekkaliikenteelle. Kuski kertoi, että henkilöliikenteen ylityspaikka on Lazdijaissa, mutta kun olin sen läpi jo ajanut kertaalleen eikä mitään tulliin viittaavaa opastusta ollut näkösällä niin sinnekö piti sitten palata, kyllä.

4.Raja-asema. No löytyihän se vihdoinkin eli paikka josta pääseen rajan yli Puolaan. Lazdijain ”ohitustiellä” ei kylläkään opasteita tulliin ollut, mutta seurattuani liikennevirtaa alkoi niitä opasteitakin jo löytyä.

Raja-asema oli aivan tukossa, autoja ja moottoripyöriä oli varmaan useampi sata siinä aukiolla ja muutaman kilometrin pituinen jono asemalle menevällä tiellä. Aema oli niin tukossa etten päässyt ajamaan suoraan kopille, mutta kaikki antoivat hyvin tietä ja siirtelivät autojaan, että pääsin luikertelemaan niin välitse. Moottoripyörille oli oma jonon tapainen johon sitten pysähdyin, mutta yksi paikallisista motoristeista sanoi, että tunge suoraan tullikopeille, että tämä jono ei koske ulkolaisia turisteja. Hän kertoi myöskin, että  syy tungokselle oli siinä ettei päättävät elimet tykkää siitä kun liettualaisen kuskaavat valuutaksi vaihdettavia hyödykkeitä(oletettavasti tupakka ja viina) Puolaan. Eli Puolan ja Liettuan välillä oli joissain tuotteissa sen verran suuri hintaero, että jotkut liettualaiset roudasivat lailliset määrät kyseisiä tuotteita Puolaan ja myivät ne siellä ja palasivat takaisin Liettuaan ja tätä ”rajakauppaa” estääkseen tullin tarkastus oli hitaampaa kuin sen kuuluisan maalin kuivuminen seinällä. Motoristi kertoi, että prätkällä joitui odottamaan tullissa vähintään 12 tuntia rajanylitysta ja autoilla 24.

Toivotin hyvää matkaa liettualaiselle motoristitoverille ja jatkoin matkaani Puolaan

vartioituparkki jonoarajalla
Druzkininkaissa vartioitu parkki Lazdijain raja-asemalla vähän jonoa.

Ja sitten vuoteen 2012.

Juttu ei ole vielä valmis vaan ilmestyy tänne sitten aikanaan…..

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s